Kaaoksen kauneus
19.09.2024
Tiiviin opiskelupäivän jälkeen menin parvekkeelle juomaan teetä. Viimeisiä aikoja, kun siellä pystyy istumaan ja imemään ihoonsa annoksen D -vitamiinia. Kohta syksyn puhurit tuivertavat parvekkeesta kolkon betonipalikan. Kunnes uusi kevät ja kasvukausi koittaa.
Lojuin tuolissa, nieleskelin teetä, vahvaa, haudutettua ja hyvää. Käärin lahkeita ylemmäs ja paljastin sääreni syysauringolle. Heitin sukat lattialle ja annoin tuulen käydä varpaiden välitse.
Hyvän sadon antanut kurkku lojui nyt ruukussaan ruskeana ja kuolleena. Pitäisi siivota se pois, antaa kesän mennä talven tieltä. Pöydällä lojui lapsen kotiin kantamat viipaleet asfalttia ja yksi Turtlesien vihollinen. Pöydän rakoon oli tungettu suklaapatukan kääre. Oletettavasti se on runtattu sinne, ettei tuuli vie sitä mennessään. Aivan varmaa on, että asialla olen ollut minä itse.
Elämä on kaunis kaaos, täydellinen sotkukasa.
Lojuin tuolissa, nieleskelin teetä, vahvaa, haudutettua ja hyvää. Käärin lahkeita ylemmäs ja paljastin sääreni syysauringolle. Heitin sukat lattialle ja annoin tuulen käydä varpaiden välitse.
Hyvän sadon antanut kurkku lojui nyt ruukussaan ruskeana ja kuolleena. Pitäisi siivota se pois, antaa kesän mennä talven tieltä. Pöydällä lojui lapsen kotiin kantamat viipaleet asfalttia ja yksi Turtlesien vihollinen. Pöydän rakoon oli tungettu suklaapatukan kääre. Oletettavasti se on runtattu sinne, ettei tuuli vie sitä mennessään. Aivan varmaa on, että asialla olen ollut minä itse.
Elämä on kaunis kaaos, täydellinen sotkukasa.